Artikkeleissa Pakkasta ja Lauluja hölynpölystä on kommentteja, vaikka numero näyttää nollaa.
Psykologian kirja pursuaa tietoa "behaviorismista", "kognitiivisesta oppimisesta" ja kertoo ihmisten "skeemoista". "Emotionaalinen esitys", toteaa Jorma Uotinen Tanssii Tähtien Kanssa -ohjelmassa. "Onko copyrightit kunnossa?" utelevat jotkut surffaajat, kun taas toiset tyytyvät vain ihailemaan sivujen "leiskaa". Mitä kieltä täällä oikein puhutaan?
Maailman ymmärretyin ja opetetuin kieli englanti on raivannut tilaa suomalaisten sanojen joukossa viimevuosien aikana yhä enemmän. En yhtään ihmettele, sillä onhan se hallitseva kansainvälinen kieli muun muassa mediassa, viestinnässä ja kaupankäynnissä. Yleensä suomenkieleen tulevat sivistyssanat ovat peräisin englanninkielestä ja niiden merkitykset pitää melkein pänttäämällä opetella ulkoa jos haluaa jotain ymmärtää. Sanan merkitystä suomalainen kuulija ei välttämättä pysty tunnistamaan, sillä siinä ei ole mitään tuttua. Jotkut sivistyssanat ovat taas niin suoraan englannista suomalaistettu, että hiukan englantia lukenutkin ymmärtää mitä sana tarkoittaa. En näe mitään järkeä tällaisissa "synonyymeissä".
Minua suoraan sanoen ärsyttää tämä suomalaista alkuperää olevien sanojen korvaaminen ja vanhojen sanojen häviäminen. Tottakai kieli muuttuu koko ajan ja tiedän, että sitä ei voi estää, mutta minusta tällaisessa englannin sanojen suomalaistamisessa ei ole mitään järkeä. Ne vain vaikeuttavat ja monimutkaistavat tekstien lukemista ja opiskelua. Lisäksi on typerän näköistä kun keskellä suomenkielistä tekstiä on englanninkielinen sana, vaikka sille olisi suomenkielinen vastinekin. Jos sanalle ei ole suomenkielistä vastinetta, voitaisiin keksiä asiaa kuvaava sana käyttäen vanhoja suomenkielisiä sanoja, jotta uuden sanan voisi heti ymmärtää. "Behaviorismi" ei kerro paljoakaan suomalaiselle sanan merkityksestä. Onko se jotenkin hienompaa ja tyylikkäämpää puhua puoliksi in English? Olemme Suomessa ja täällä muistaakseni puhutaan suomen lisäksi vain ruotsia virallisena kielenä.
SEURAAVA TEKSTI SISÄLTÄÄ TIETOA KIRJAN JUONESTA.
Sarjan viimeinen teos on mielestäni yhtä mukaansatempaava ja jännittävä kuin aiemmatkin kirjat. Kun sen lukemisen aloittaa, niin sitä on vaikea lopettaa. Jännityksen ohella kirja sisältää paljon hauskojakin kohtia, kuten yleensä. Nauroin maha kippurassa lukiessani kohtaa, jossa Harry on juuri täyttänyt 17 vuotta ja lennättelee tavaroita Ronin huoneessa.
Minua harmitti, sillä niin moni Harryn läheisistä kuoli kirjan aikana ja lopussa suosikkihahmoni Tonkskin menehtyi. Onneksi kukaan päähenkilökolmikosta ei kuollut. Kirjan ihanin kohta on ehdottomasti se, kun loppuvaiheilla Harry kulkee Voldemortin luokse ja hänen vieressään ovat hänen äitinsä, isänsä ja muut läheisensä. Toinen kaunis kohtaus on Harryn ja Dumbledoren viimeinen kohtaaminen.
Kirjan loppuratkaisu on minusta oikein hyvä, kun Harry sai viimeinkin kukistettua Voldemortin. Myös monet pienemmät asiat selvisivät ja Harryn sauvan korjaantui. Lopussa oleva epilogi oli taas hiukan naurettava ja kliseinen. Huvittavinta siinä on Harryn ja Ginnyn lasten nimet ja oikeastaan koko tapahtuma King's Crossin asemalla oli jotenkin hassu. Kokonaisuudessaan kirja oli kuitenkin loistava ja ero Harry Pottereiden ja muiden kirjojen välillä tulee aina olemaan huomattava.
Yksittäisen ihmisen ekologinen jalanjälki kuvaa sitä, kuinka suuren maa- ja vesialueen ihminen tarvitsee elämiseensä. Alue käsittää ihmisen kuluttaman ravinnon, materiaalin ja energian tuottamisen, sekä syntyneiden jätteiden käsittelyn. Näiden tietojen perusteella voidaan esimerkiksi laskea kunkin ihmisen kohdalla, että kuinka monta maapalloa tarvittaisiin, jos kaikki olisivat heidän kaltaisiaan kuluttajia.
Koko ihmiskunnan kulutuksen määrä on todella suuri. WWF-järjestön mukaan kaikkien ihmisten ekologinen jalanjälki ylittää maapallon kestokyvyn jo 25:llä prosentilla, mikä on erittäin huolestuttavaa. Asialle pitäisi todellakin tehdä jotakin. Kaikkien ihmisten tulisi kiinnostua maapallomme säästämisestä ja ryhtyä rajoittamaan kulutustaan. Se onnistuu pienillä arkipäivän valinnoillakin. Kun tarpeeksi moni on mukana yrittämässä, niin tuloksetkin alkavat varmasti näkyä.
Kun itse on suomalainen, niin on hirvittävää kuulla, että suomalaisten jättämät ekologiset jäljet ovat maailman suurimpia. Listan kärjessä ovat elintasoltaan korkeat valtiot. Onhan se hienoa, että esimerkiksi kolumbialaisten keskimääräinen kulutuksen määrä on moninkertaisesti suomalaisten kulutusta oienempi, mutta mielestäni Kolumbia ei ole vertailukelpoinen Suomen kanssa. Maat ovat täysin erilaiset esimerkiksi ilmastonsa kannalta. Suomessa vallitsevan viileän ilmaston takia kotien lämmitykseen menee paljon enemmän sähköä ja energiaa kuin lämpimissä maissa.
Tein eräällä sivustolla testin, mikä erilaisten kysymysten jälkeen kertoi ekologisen jalanjälkeni suuruuden. Jos maapallomme ihmiset olisivat kulutustottumuksiltaan samanlaisia kuin minä, niin tarvittaisiin vain puolikas maapallo. Jälkeni on siis huomattavasti keskimääräistä pienempi. Olin tuloksesta yllättynyt ja iloinen, sillä olen tietoisesti yrittänyt vaikuttaa valinnoillani.
Kuljen joka päivä kouluun ja harrastuksiini pyörällä, vain harvoin pyydän autokyydin. Peseytyessäni en lotraa vettä montaa minuuttia, vaan käytän vettä vain sen verran kuin on välttämätöntä. Lähtiessäni huoneesta suljen kaikki sähkölaitteet usein kokonaan pois päältä, enkä pidä mitään turhaan auki. Harkitsen myös tarkkaan ennen jokaisen tavaran ostoa, että tarvitsenko kyseistä asiaa, sillä yritän välttää ylimääräistä krääsää. Täytyy kuitenkin myöntää, että joskus tulee ostettua turhia heräteostoksia hetken mielijohteesta, mutta onneksi niin ei tapahdu usein. Kaupassa asioidessani pidän usein mukanani omaa laukkua, koska muovipusseista tulee vain turhaa jätettä.
Haluaisin tehdä ympäristöystävällisiä tekoja enemmänkin, kuten lajitella jätteet, mutta siihen ei anneta mahdollisuutta. Lajittelu on lopetettu asuinseudullani siitä naurettavasta syystä, että energiajätteen poltto maksaa liikaa. Ihmettelen suuresti, että mitä säästetyillä rahoilla sitten tehdään, kun maapallo on saastunut ja täynnä roskaa. Asiat pitäisi laittaa tärkeysjärjestykseen. Myös monien ympäristöystävällisten keksintöjen, kuten vedyllä toimivien autojen leviämistä jarruttaa raha ja sen puute.
Tiedän, että vaikka kuinka paljon vähennän ympäristöni kulutusta, niin pelkästään yhden ihmisen teot ovat loppujen lopuksi aika mitättömiä. Voin kuitenkin sanoa yrittäneeni ja tehneeni osuuteni ja siitä tulee hyvä mieli. Onneksi on olemassa muitakin, jotka ajattelevat ympäristöämme ja maapallon kohtaloa. Toivottavasti pienijalanjälkisten joukko suurenisi ennen kuin on liian myöhäistä.
Pyöräilin kaverini kanssa lentopalloharjoituksista kotiin, kun pyöriemme sarvet osuivat yhteen ja kaatusimme. Kaverille ei käynyt kuinkaan, mutta minä kaaduin rähmälleni maahan osittain pyörien alle. Polviin ja käsiin sattui ja nahat lähti. Peukaloni nuljahti taas kun siinä on nivelsiteet menneet jotenkin huonosti ja kädellä ei taas vähään aikaa palloa hakata. Pääsin kuitenkin kotiin, mutta nyt koskee polvia kauheasti ja on tuskallista käydä istumaan tai nousta.
Huomenna vielä pitäisi jaksaa mennä kouluun kuuntelemaan kaksi luentoa eri ammattialoista ja kirkkoon. Sitten alkaa ihana ja paljon odotettu loma. Harmittaa vain kovasti, kun ei ole lunta vielä tullut eikä näytä tulevankaan lähiaikoina. Haluaisin päästä harrastelemaan eri talvilajeja ja muutenkin pidän lumesta ja talvesta. Tällainen kylmä ja lumeton aika on ihan tylsää. Toivottavasti sää kohta muuttuisi.
Tarkistaessani sähköpostiani huomasin epämääräisen näköisen postin kansiossani. Posti oli eräältä tutultani ja otsikossa sanottiin, että viesti ei ole ketjukirje. Luin viestin ja olin hiukan ymmälläni. Viesti kertoi vakavasta lääkkeisiin liittyvästä rikoksesta ja sisälsi jopa poliisin yhteystiedot. Arvelin, että viesti on täyttä soopaa ja sainkin asialle varmistuksen löydettyäni erään asiaa käsittelevän uutisen.
Ketjukirjeet ovat mielestäni inhottavia. Ne ovat kirjoitettu niin vakavasti ja uskottavasti, että monet uskovat niihin ja lähettävät niitä eteenpäin. Minusta on typerää lähettää tuollaista roskaa toisten sähköposteihin ja yrittää huijata ihmisiä. Kyseisessä lääkerikos-viestissäkin annettiin aivan väärää tietoa joistakin lääkkeistä ja yritettiin vain pelotella ihmisiä.
Linkki Seutu-Sanomien uutisartikkeliin
Yhä nuoremmat ja nuoremmat harrastavat jotakin urheilulajia tosissaan ja harjoittelevat liikaakin. Jotkut valmentajat haluavat, että lajin harrastaja omistautuu täysin lajillensa ja pitävät itsestään selvänä harrastajan halua kilpailla ja taistella voitosta. Harva valmentaja tai kukaan muukaan tuntuu ymmärtävän niitä, ketkä haluaisivat vain pelailla ja harrastaa urheilua urheilun vuoksi. Harrastajalle tulee turhia paineita lajistaan ja voi tuntea, ettei ole koskaan tarpeeksi hyvä. Minusta pitäisi saada valita haluaako ottaa lajinsa tosissaan ja kilpailla, vai harrastaa vain kunnon vuoksi.
Vaikka kyseessä olisi ala-asteikäisten urheiluharrastus, niin peleissä monet valmentajat laittavat parhaat pelaajat pelaamaan ja ne ns. huonommat eivät välttämättä pääse kentälle ollenkaan. Tiedän, raaka totuus on se, että jos halutaan menestyä, niin parhaat pelaavat ja muut saavat kuluttaa vaihtopenkkiä. Minusta tämä on kuitenkin epäreilua, sillä monet turhautuvat ja jotkut menettävät urheiluintonsa tämän takia kokonaan. On eri asia, jos kyseessä ovat vanhemmat ja kypsemmät pelaajat jotka ovat valinneet kilpaurheilun. He varmasti kestävätkin tuollaista.
Yritän tällä jutulla nyt sanoa vain sitä, että urheilu tuntuu olevan muuttunut kauhean vakavaksi. Urheilusta tulee näin stressiä ja paineita, vaikka sen pitäisi toimia juuri päinvastoin. Onneksi niitäkin valmentajia ja muita ihmisiä on olemassa, ketkä ymmärtävät urheilun olevan tärkeää sen itsensä vuoksi ja nauttivat sen tuomasta huvista.
Lukio-opintoni ovat lähteneet käyntiin kohtalaisesti. Läksyjä tulee aivan liikaa, muuta ei meinaa keretä tekemäänkään. Pitäisi tehtävien tekemisen lisäksi lukea kappaleet ja yrittää sisäistää asia kotona. Yläasteella selvisi kuuntelemalla tunnilla ja tekemällä annetut tehtävät. Lukiossa opiskelu vaatii paljon enemmän ja on meininkikin erilainen. Siellä opiskelevat tietävät, että opiskelemme itseämme ja tulevaisuuttamme varten ja opettajat eivät pidä kokeita meitä kiusatakseen vaan niiden avulla saamme itse tiedon oppimastamme.
Uudet luokkakaverit ovat tietysti kiva juttu, uusiin ihmisiin on aina mukava tutustua. Valitsin vieraskielisen opetuksen, eli suurimmassa osassa lukuaineista opettaminen tapahtuu pääosin englanniksi. Se tuo omat haasteensa ja viehättävyytensä minulle, sillä pidän englannin kielestä. Oppiminen ja asioiden ymmärtäminen varmistetaan tietysti aina suomeksi, englanti on vain lisä opinnoissa. Oppikirjat ovat aivan normaalit ja suomeksi, mutta meille annettava materiaali on englanniksi. Kokeissa noin puoleen kysymyksistä vastataan englanniksi, mutta sanakirja saa olla mukana. Lisäksi koulussamme olevat vaihto-oppilaat opiskelevat vieraskielisen linjan luokkien mukana. Valitsin linjan, koska haluan oppia englantia paremmin, ja haluan, että siitä tulee arkipäiväisempi sekä sujuvampi asia. Lisäksi yliopistoissa suurin osa kirjoista on englanniksi, niin ainakin totun opiskelemaan toisella kielellä.
Vaikka lukio tuntuukin rankalta, niin uskon että tähänkin tottuu. En ole ensimmäinen enkä viimeinen joka aikoo suoriutua tästä urakasta.
En ole pitkään aikaan kirjoittanut blogiin mitään. Näin kesälomalla ei ole oikein juolahtanut mieleen mitään järkevää kirjoitettavaa, mutta ehkä sitten kun koulu alkaa, niin inspiraatiokin iskee.
Olen nauttinut tästä lomasta aivan mielettömästi! Ehkä paras kesäloma ikinä. Olen pelannut lentopalloa ja etenkin biitsiä rannalla, uinut ja ollut kavereiden kanssa. Olin myös rippileirillä isosena ja sekin sujui ihan hyvin - hauskaa ainakin oli. Kohta alkaakin koulu ja lukio-opintoni vieraskielisellä linjalla. Haluaisin vielä jatkaa tätä ihanaa lomaa, mutta kai kaiken näin kivan on joskus loputtava.
Mietin joskus, millaista elämäni tulee olemaan, kun olen aikuinen? Silloin, kun opiskelen, tai minulla on perhe. Pidänkö siitä? Tällä hetkellä en haluaisi kasvaa ja vanhentua yhtään. Tuntuu, että haluaisin olla ikinuori, vapaa monista velvoitteista, tehdä mitä haluan ja olla innostunut elämän antamista asioista. Ei tarvitse käydä töissä ja saa viettää aikaa harrastuksissa ja kavereiden kanssa. Riittää, kun hoitaa kouluhommansa hyvin.
Tietysti koulukin aiheuttaa joskus stressiä - pitäisi kirjoittaa aine, lukea kokeisiin, tehdä läksyt ja kaikkea muuta. Kiireisimpinä aikoina on joskus tullut mietittyä kuinka helppoa vanhempien arki on. Täytyy ainoastaan käydä töissä, eikä ole mitään yhtä rankkaa kuin kouluhommat. Hah, että joskus olenkin ollut noin tyhmä olemalla tuota mieltä. En ole ajatellut asiaa yhtään sen pidemmälle. Vanhempien arki ei todellakaan ole helppoa, päinvastoin! Työn lisäksi pitää tehdä ruokaa, siivota, pyykätä, hoitaa lapsia... Hommia on aivan hirveästi. Minulle kävi siis samalla tavalla kuin Muumien jaksossa, jossa Muumimamma lähtee pois ja Muumipappa yrittää yksin selviytyä kaikista kotihommista.
Mietin tässä juuri alkavan lukion ainevalintoja ja tulevaisuuden mahdollista ammattiani. En tiedä mitä haluaisin isona tehdä ja olenko ympyröinyt väärät kurssit ainevalintakortistani. Onneksi niitä voi helposti vaihtaa, ja pakolliset aineet ovat kaikilla samat. Tuntuu, että pitäisi jo tässä vaiheessa tietää mihin ammattiin tai mille alalle tähtää. Eihän se kuitenkaan ole niin, sillä ei lukiosta ammattiin valmistuta. Mielessäni on pyörinyt myös muita päätöksiä ja päätöstä vailla olevia asioita.
Ymmärrän, miten onnellinen saan olla ollessani vielä nuori. Tietysti aikuisuudessakin on monia hyviäkin puolia ja ei nuoruuskaan ruusuilla tanssimista ole. Varmasti tähänkin joskus kyllästyy. Tällä hetkellä kuitenkin nautin täysin kesästä ja ennen kaikkea tästä ajasta jota elän. Elän täysillä tätä hetkeä, sillä jälkeenpäin murehtimiseen käyttämäni aika varmasti harmittaisi minua.
Olin tänään ensimmäistä kertaa elämässäni moottoripyörän - tai ylipäätään minkään kaksipyöräisen moottorilla varustetun ajoneuvon kyydissä. Eräs tuttuni vei minut ajelulle. Puimme päällemme ajovarusteet ja lähdimme ajelemaan.
Vauhti tuntui kovemmalle kuin autossa istuessa, mutta siihen tottui melkein heti ja pyörän selässä oli hyvä istua. Aina hidastaessa meinasin liusua takapenkiltä eteenpäin, mutta onneksi penkin takana oli kahva josta pystyi pitämään kiinni. Mutkissa nojasin ohjeen mukaan pyörän kanssa samaan suuntaan, niin pysyin hyvin kyydissä. Kovin vauhti mitä ajoimme oli noin 125 kilometriä tunnissa. Tuuli vain humisi ja menimme. Moottoripyörän kyydissä oli todella kivaa.
30 Seconds To Marsin kappaletta From Yesterday kuunnellessa olen aivan lumoutunut. Biisissä on jotain niin hienoa ja ihmeellistä, että se saa aikaan paljon tunteita ja ihon kananlihalle. Melodia on kerrassaan hurmaava ja taustaäänet ovat kauniit. Oikeasti, kappale on aivan mieletön! Olen aikaisemmin kuullut bändin kappaleen The Kill joka on myös todella hyvä, mutta jää selkeästi toiseksi.
Tieni peruskoulun kävijänä päättyi tänään kevätjuhlassa. Juhla oli aamulla koulumme salissa. Se sujui hyvin, joskin aika pitkästi, sillä jokaiselle koulunsa päättävälle yhdeksäsluokkalaiselle jaettiin todistukset yksitellen. Lisäksi juhlaan kuului muun muassa rehtorin ja yhden opettajan puhe, kahden luokkalaiseni puhe, pianoesitys ja tietysti suvivirren laulaminen.
Juhla meni hyvin. Meidän "hikkeluokkamme" sai monia stipendejä ja muita kunnianosoituksia ja minullekin lahjoitettiin liikunnan kirjallisuuspalkinto. Ennen juhlaa minua jännitti pieni puhepätkäni luokanvalvojan lahjojenjaossa. Pelkäsin, että minulta menevät sanat sekaisin ja sanon mitä sattuu, mutta onneksi sain sanottua kaiken tarvittavan hyvin.
On haikeaa, kun joutuu eroamaan joistakin kavereista. Onneksi suurin osa jatkaa samassa koulussa, ja uskon, että luokkalaisemme muistavat toisensa ja pitävät yhteyttä. Itselleni jäi ainakin todella ihanat muistot tästä luokasta ja mukavista opettajista, en unohda luokkaamme koskaan. Sain monia uusia ystäviä ja koko ylä-aste oli mahtavaa aikaa! Olemme sopineet pitävämme luokkakokouksenkin tässä muutaman vuoden päästä.
Sain hyvän todistuksen johon olen itse oikein tyytyväinen. Olen aika varma siitä, että pääsen haluamaani jatko-opintopaikkaan. Tulevat lukio-opiskelut vieraskielisellä linjalla vähän jännittävät, mutta onneksi on kesä aikaa rentoutua. Ensin kaksi viikkoa kesätöitä, jonka jälkeen laiskottelu voi alkaa. Aurinkoista ja mukavaa kesää kaikille!
Monet ihmiset harrastavat aktiivisesti liikuntaa ja jotkut ovat löytäneet oman lajinsakin. Se on hieno asia. Kaikki ihmiset eivät kuitenkaan ole ymmärtäneet liikunnan tärkeyttä, tai eivät harrasta sitä tarpeeksi.
Miksi liikuntaa sitten kannattaisi harrastaa? Liikkuvassa henkilössä energiaa, joka näkyy ulospäin. Sydän tekee työtä tehokkaammin, jolloin se saa enemmän lepotaukoja, eikä siis rasitu niin paljon. Hengästyy vähemmän ja arjen askareet eivät tunnu niin rankoilta. Energiaa jää myös vapaa-aikaan. Lihakset kasvavat, kiinteytyvät ja vahvistuvat. Painonhallinta on helpompaa ja ulkonäkö on entistä parempi. Luut vahvistuvat ja niiden vauriot paranevat nopeammin. Iho on terveempi, sillä liikunta lisää myös ihon pintaverenkiertoa. Hengitys- ja verenkiertoelimistö vahvistuvat ja aineenvaihdunta paranee. Lisäksi säännöllisesti liikuntaa harrastavat ovat keskimäärin harvemmin sairaita kuin liian vähän liikkuvat.
Liikunta vaikuttaa myös myönteisesti moniin elämän osa-alueisiin. Itseluottamus paranee, uni on levollisempaa, keskittymiskyky ja oppimiskyky paranevat, sekä reaktionopeus ja kyky toimia nopeasti paranevat. Liikunta korvaa myös myöhemmin ikääntymisen mukana tuomaa heikkenemistä ja masentuneisuus ja ahdistuneisuus häviävät. Omalta kohdaltani voin kertoa, että onnistumisen ilo on ihana asia. Riemu on suunnaton, kun huomaan jaksavani entistä paremmin, pääsen tavoitteisiini ja koulun liikuntanumerot vain paranevat.
Kaikki ovat varmasti kuulleet sanonnan: "Urheilija ei tervettä päivää näe." Se on ristiriitainen urheilun hyvien puolien kanssa. Sanonta tarkoittaa siis sitä, että urheillessa voi helposti sattua nyrjähdyksiä, lihaksien revähdyksiä tai tulla liikarasitusta. Nämä vaivat voi kuitenkin välttää lämmittelemällä hyvin ennen suoritusta ja venyttelemällä ennen suoritusta tai sen jälkeen. Ennen suoritusta tehtävien lihaksistoa valmistavien ja lämmittävien venytysten pituus tulisi olla 2-10 sekuntia ja suorituksen jälkeisten palauttavien venytysten puolesta minuutista kahteen minuuttiin. Pitää muistaa pitää lepopäiviä, mutta niitä ei tule sijoittaa peräkkäin, vaan tasaisin välein. Oikeanlaisten välineiden ja tarvittavien suojavarustusten käyttö on myös järkevää. Tärkeää on myös, että ei harrasta liikuntaa sairaana!
Jotta liikunnan harrastaminen tuntuisi mukavalta ja jaksaisi liikkua säännöllisesti, niin oman lajin löytäminen on tärkeää. Yleisesti hyviä lajeja ovat esimerkiksi hiihto, uinti ja lenkkeily. Ne käyvät kehon suuriin lihaksiin ja harjoittavat monipuolisesti. On monia lajeja, joiden harrastamiseen ei tarvitse hankkia mitää erikoisvarusteita tai maksaa jäsenmaksuja. Lenkkeilyynkin tarvitsee vain hyvät kengät ja uida voi kesäaikana ilmaiseksi oman mökin järvessä. Kävelysauvat sauvakävelyynkin saa parilla kympillä. Nykyään on paljon urheiluseuroja ja liikkuja voi valita haluaako harrastaa yksin vai ryhmässä. Lajivalikoimakin on useilla paikkakunnilla suuri. Harrastuksen kautta saa uusia tuttuja ja hyvän mielen. Liikunta on siis oikea ihmelääke!
Miten ihanaa olisikaan olla Californiassa! Ihana amerikkalaistunnelma tulvahti mieleeni kuunnellessani Rooney-nimisen bändin I'm Shakin' -kappaletta. Mieleeni tuli auringon paiste ja ihana kesätunnelma Californian rantakaduilla. Siellä vain kävelisin surffilauta kainalossa, surffausshortsit ja bikinit päällä. Aurinko paistaisi ja tuo kyseinen kappale soisi taustalla. Hiekka olisi lämmintä ja ihmiset iloisia. Olisi loma eikä paineita mistään. Keskittyisin vain täysillä aaltojen päällä kurvailuun ja nauttisin auringon paahteesta. Ah, mitä elämää!
Aurinko paistaa, ilma on lämmin ja linnut laulavat. Tuo on monen ihmisen käsitys keväästä. Mitä se todellisuudessa sitten on? Jos olet allerginen siitepölyille, niin se on sitä, että silmät ovat punaiset ja kutiavat, kurkkua kutittaa, yskittää ja tulee limaa kurkusta, sekä nenä vuotaa aivan kuin nuha olisi.
Tänäkin aamuna heräsin kuudelta siihen, kun silmiä kutitti aivan mahdottomasti. Nenäkin oli aivan tukossa ja sitä kautta ei pystynyt hengittämään. Katsoin peilistä unenpöppöröisenä ja pelästyin näkemääni. Silmien valkuaiset olivat aivan punaiset! En pystynyt enää jatkamaan uniani, vaan piti laittaa silmätippoja. Muutamaa tuntia myöhemmin noustessani kokonaan ylös silmiä kutitti taas.
Kaksi hyvää asiaakin on: kevät on vain kerran vuodessa ja allergialääkkeet ovat keksitty. En edes halua kuvitella millaista olisi ilman allergiaa helpottavia tabletteja ja silmätippoja. Elämää helpottavat myös sateiset päivät ja pienet niksit, kuten se, että ei vie lakanoita ja muita vaatteita narulle kuivamaan. Tuottaahan se vähän lisävaivaa, mutta kyllä siitä selviää.
Menin kaupungille kaverini kanssa. Ostimme tuoksuvia saippuakuplia. Puhaltelimme niitä keskellä kävelykatua. Jotkut katselivat huvittuneesti. Ilma oli tuulinen.
Disneyn elokuva Autot on vauhdikas seikkailu. Päähenkilö kilpa-auto Salama McQueen on menossa Kaliforniaan kisaamaan Piston Cup:iin. Matkaan tulee kuitenkin mutkia, sillä McQueen eksyy valtatie 66:n varrella sijaitsevaan Syylari Cityyn. Siellä hän joutuu korvaamaan aiheuttamansa vahingot ja matka Kaliforniaan hidastuu. Syylari Citystä McQueen saa kuitenkin korvaamattomia ystäviä, jotka auttavat häntä.
Elokuva on hauska ja juoni on omaperäinen. Se sisältää tyypillisen paha ja hyvä –vastakkain asetelman. Paha saa tietysti palkkansa ja tarina sisältää hyvän opetuksen, kuten lasten elokuvissa yleensä.
Autot elävät ihmisten elämää. Ihmisten tavat ja piirteet näkyivät autoissa hyvin. Minusta elokuva kuvaa hienosti Hollywoodin elämän ja niin sanotun maalaiselämän eroavaisuuksia. Elokuvaa katsoessa naurattaa vähän väliä, koska autoista on saatu niin hämmästyttävän samanlaisia kuin ihmiset ovat oikeassa elämässä.
Elokuva kestää melkein kaksi tuntia, eli se on aika pitkä lasten elokuvaksi. Juonta olisi kannattanut tiivistää, niin tapahtumat olisivat edenneet nopeampaan tahtiin. Humoristiset sutkautukset ja monet käänteet kuitenkin saavat katsojan mielenkiinnon pysymään elokuvassa.
Mielestäni kokonaisuus on oikein toimiva ja elokuvaa oli mukava katsoa. Idea oli hyvin keksitty ja elokuva on myös visuaalisesti näyttävä.
Autot-elokuvan viralliset suomalaiset sivut
"Olet nyt sellainen urheilijatyyppi, joksi sinua kuvittelin kun sinut ensi kertaa näin." Suunnilleen näin minulle sanottiin yhdellä liikuntatunnilla. Se saikin minut miettimään omaa liikkumistani ja sitä miten olen liikunnallisesti parin vuoden aikana kehittynyt. Olen aina jonkin verran pitänyt liikunnasta, mutta kovinkaan hyvää kuntoa en ole omannut, enkä huomattavia numeroita ole suorituksista saanut. En aikaisemmin harrastanut mitään liikuntalajia, mutta onneksi hyötyliikuntaa tuli koulumatkoista ihan kivasti.
Seitsemännen luokan puolivälissä aloitin lentopallon ja siitä tuli vakituinen harrastukseni. Huomasin jo seuraavan vuoden lihaskuntotesteissä, että muutosta on tapahtunut. Numeroiden keskiarvo nousi yli numerolla ja olin iloinen. Innostuin liikunnasta lisää ja aloin kehittää itseäni.
Nykyään harrastan liikuntaa useita kertoja viikossa; käyn lentopalloharjoituksissa, kuntosalilla ja lenkillä, sekä pyöräilen melkein aina kouluun ja harrastuksiin. Varsinkin nyt kun ei ole lunta, niin oikein nautin pyöräilystä. Lentopallo on minulle ainoastaan mukava urheiluharrastus. En tähtää huipuksi, enkä pahemmin oikeissa peleissä käymisestäkään välitä. Minusta on vain kiva nähdä itsensä kehittyvän ja nauttivan lajista. Nykyään liikkuminen on minulle todella tärkeää ja nautin siitä. Yritän tietoisesti kehittää itseäni. Luulen, että koulussa opiskeltu terveystietokin on osittain lisännyt innostustani, koska se on täydentänyt tietojani liikunnan harjoittamisesta.
Tuulisesta ja viileästä säästä huolimatta olin tänään juoksulenkillä. Vaihdoin vanhan pururatalenkin asfvalttilenkkiin, koska purkkarilla on vielä jäätä. Uusi lenkkini on reilu 10 kilometriä ja joka kerta kun sen juoksen olen tyytyväinen itseeni. Tänään piti vielä lopussa tiukentaa tahtia, kun tuntui, etten ole tarpeeksi puhki. Päätin myös, että aion joskus juosta maratonin, mutta ensiksi yritän suoriutua puolikkaasta.
Pitkäaikainen suosikkini Good Charlotte julkaisi tällä viikolla neljännen albuminsa Good Morning Revival. Ostin levyn heti ja olen todella tyytyväinen siitä. Mielettömän hyviä kappaleita, tarttuvia melodioita ja hienoja sanoja.
Levy lähtee käyntiin jo perinteeksi muodostuneella introlla, joka on sulautettu hyvin ensimmäiseen varsinaiseen kappaleeseen. Kokeiden takia en ole vielä ehtinyt paljoa kuuntelemaan, mutta ainakin tämän hetken lempikappaleeni on Misery. Levy on kyllä täynnä hyviä kappaleita ja joissa laulaja käyttää ääntään uudella tavalla. Heidän ensimmäisen sinkkunsa Keep Your Hands off my girl oli aluksi outo - on se kyllä vieläkin - mutta mitä enemmän sitä kuuntelee, sen paremmaksi se muuttuu.
Bändin kehityksen huomaa selvästi. Tyyli on muuttunut, mutta ei ollenkaan huonommaksi. Sitäpaitsi, kuka jaksaisikaan aina kuunnella samanlaisia biisejä?
Sain oman tietokoneen, koulumatkalla ei tullut kuuma, koulussa oli hauskaa, osasin vastata kaikkiin uskonnonkokeen kysymyksiin, hiuspehkoni siistittiin, harkat olivat poikkeuksellisesti lähellä olevassa hallissa kaupungin hallin sijaan, harkat olivat sopivan rankat, iskulyönnit menivät hyvin, sain kehuja, kotona oli hyvää ruokaa, sain venyteltyä hyvin, kerkesin tulla koneelle, Idols tulee tänään...
Hiihtoloma hurahti ohi nopeasti. Olimme Ylläksellä laskettelemassa ja hiihtämässä. Kelit olivat ihan hyvät, pakkasta oli joka päivä noin -10 astetta, paitsi perjantaina. Rinteessä oli aika kylmä kovan tuulen takia ja lunta pöllysi niin paljon, että ylempänä ei meinannut nähdä eteensä.
Viimeinen laskettelukerta oli kaikista kamalin. Hissiladulla oli tuulen kasaamia melkein metrin korkuisia kumpuja ja lautailu taisi olla enemmänkin lainelautailua. Ei niissä aalloissa oikein meinannut pysyä pystyssä ja kerran tipuinkin kyydistä. Onneksi sain otettua uuden hissin, sillä siinä kohtaa ankkurit menivät tarpeeksi matalalla. Ylhäällä ei nähnyt oikein mitään ja tuuli oli todella kova. Oli mielettömän kylmä ja meininki oli kuin Day After Tomorrow -elokuvasta. Sain kuitenkin laskettua ihan hyvin alemmissa rinteissä, vaikka Ylläsjärven puoleiset rinteet jäivät kokonaan laskematta.
Laskettelun lisäksi hiihdin ja laskin mäkeä. Hiihtokelit olivat oikein hyvät ja lenkkejä Ylläksellä riittää. Ihan mukava loma oli, mutta se meni ohi aivan liian nopeasti.
Viimepäivinä on ollut aika tuimia pakkaskelejä. Koulun pyörätelineneissä ei ole kuin muutama pyörä ja ihmisiä on kävellenkin liikkeellä normaalia vähemmän. Itse uskaltauduin pyöräilemään tänäkin aamuna, vaikka pakkasta oli noin 20 astetta. Kun saa aamulla annoksen raitista ilmaa, niin jaksaa koulussakin paremmin.
Ihmettelen sitä, kun jotkut ihmiset valittavat aina talven kylmyydestä. Pukisivat tarpeeksi päälleen! Jos lähtee 20 asteen pakkasessa tennareissa, ilman hattua ja liian pienessä takissa, niin ei ole ihmekään että tulee kylmä. Turha valittaa jos ei laita tarpeeksi vaatetta. Sitäpaitsi monet sanovat inhoavansa lantiolla olevia makkaroitaan, niin juuri liian lyhyt takki niitä osaksi aiheuttaa. Iho puolustautuu erittämällä rasvakudosta kylmään kohtaan, joten siinä taas nähtiin senkin homman järki.
Itse nautin talvesta, mutta ei minustakaan liian kova pakkanen ole kiva. Ainoastaan se hyvä puoli paukkupakkasessa on, että pääsee tiirailemaan tähtiä. Nehän näkyvät hyvin sellaisella kelillä. On ihanaa, kun tulee lunta ja pääsee laskettelemaan, luistelemaan ja pyörimään lumihangessa. Hiihtolenkkikään ei ole pahaksi, sehän on yksi parhaimmista liikuntamuodoista. Kaakaota ja makkaraa reppuun ja menoksi!
Läksyjä tehdessäni mieleeni tuli aivan hullu ajatus. Yhtäkkiä vain iski tarve kuunnella Gimmeliä. Tuo ei ole ollenkaan normaalia, enkä ymmärrä mistä se oikein johtui. Jokatapauksessa laitoin levyn pyörimään ja kuuntelin.
Olen joskus Gimmelin perustamisaikoihin ollut kyseisen bändin fani, joten CD löytyi hyllystä. Biisejä ei kyllä voi sanoa hyviksi. Ensinnäkin jokaikisen kappaleen sanoitukset kertovat rakkaudesta, edesmenneistä suhteista ja muusta hömpötyksestä. Toisekseen tyttöjen keskiverto laulutaito ei ole mitään parasta kuunneltavaa. Mielestäni Susanna (Suski) on heistä ainut jolta sitä laulutaitoa oikeasti löytyy. Kolmanneksi, kappaleet ovat maneerisia ja monen biisin taustaäänet ovat aika naurettavia. Pidin ainoastaan Susannan soolokappaleesta. Siinä oli kaunis melodia ja Susanna laulaa kivasti.
Minua suoraan sanoen ärsyttää, sillä varmasti yli puolet artistien ja bändien biiseistä kertoo edesmenneistä suhteista tai pahimmillaan sellaisista kokemuksista, mitä ei ole edes itse kokenut. Aivan naurettavaa! Artistit vain laulavat biisit mitkä levy-yhtiöt tai lauluntekijät heille tekevät. Eihän sellainen edes ole mikään artisti. Saa rakkauslauluja tehdä, kuten James Blunt kirjoittaa kauniita lyriikoita, mutta ei jokaisen laulun tarvitse kertoa suhteista.
Minusta kunnon laulajan pitäisi tehdä itse omat biisinsä, vähintään osallistua sanoitukseen ja kertoa millaisesta asiasta haluaa biisin kertovan. Esimerkiksi Avril Lavigne. Hänen lauluissaan on sanomaa ja aitoja kokemuksia. Hän tekee sanoja ja melodioita biiseilleen ja vielä hyviä sellaisia. Myös monilla rock- ja punk-bändeillä on kappaleissaan jokin sanoma, eikä vain valitusta tyyliin: "oh I miss you so, why did you leave me?" Minua aivan naurattaa, kun katselen vanhoja levyjäni joita pienenä kuuntelin. Silloin en vielä englantia ymmärtänyt, mutta nyt huomaan, että kappaleiden sanat ovat juuri tuollaisia.
Tällä hetkellä kaikki tuollainen ja vielä liioteltuna näyttää olevan muotia. Niin sanotut nuorisoradiokanavat eivät muuta soitakaan kun jankuttavia rap/hiphop-biisejä, joiden musiikkivideot pursuavat puolialastomia yliseksikkäitä naisia ja laulujen sanoissa ei ole päätä eikä häntää. Jankutetaan vain jotain aivan turhaa. Kukahan noistakin biiseistä nauttii?
Olen kuunnellut Good Charlottea suunnilleen kolme vuotta ja olen ollut bändin suuri fani. Minusta kappaleiden sanat ovat hyviä ja niissa on sanomaa, kuten kappaleessa Lifestyles of the Rich and Famous. Oikeastaan se on suosikkibiisini. "Ensimmäinen askeeleeni punkrockin maailmaan". Olen aina ajatellut, että Good Charlotte ei ole kuin muut bändit tai kuin jotkut "one hit wonder"-viritelmät, vaan se on erilainen. Olen lukenut joitakin bändin haastatteluja ja pojat vaikuttivat viisailta. Bändistä ei liiku epämääräisiä huhuja eikä lehdissä näy kuvia jäsenistä epäilyttävissä olosuhteissa. Haastattelujen vastaukset olivat hyviä ja bändin oma tyyli oli vahva. Emme välitä mitä muut ajattelevat - teemme omaa juttuamme, bändiläiset tuntuivat ajattelevan. Heillä on asennetta!
Nyt he ovat kasvaneet aikuisiksi. Sen huomaa sanoituksista ja muuttuneesta musiikkityylistä. Se ei ole enää niin punkrockia. Minusta muutos ei välttämättä ole kovin positiivinen, koska mielestäni Good Charlotten musiikki on juuri parhaimmillaan The Young And The Hopeless -CD:llä. Ymmärrän kuitenkin muutoksen ja tykkään kolmannestakin albumista.
Nyt bändi on työstänyt neljättä albumiaan nimeltään Good Morning Revival, minkä olisi tarkoitus ilmestyä 27. maaliskuuta. He ovat julkaisseet singlen Keep Your Hands Off My Girl. Olen aika pettynyt. Laulu ei ole kovin hyvä, se on niin outo. Kappaleen nimikin! Toivon, että se olisi vain vitsi. Luin sanat, mutta en oikein ymmärtänyt laulun ideaa. En vain halua, että Good Charlotte rupeaa tekemään niitä tyhmiä rakkauslauluja hölynpölystä. GC:n toinen single The River on aika hyvä.
Aikaisemmin laulaja Joel Madden seurusteli pop-laulaja Hilary Duffin kanssa. Olen lukenut, että Joelilla on uusi tyttö-ystävä, Nicole Richie. Ei voi olla totta! En tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa. Hollywood-tähdet ovat aina yhtä tyhmiä. Vaihtelevat seurustelukumppanejaan kuin sukkia. Luulin, että löysin kunnon bändin. Ymmärrän kyllä, että en voi tietää mitä oikeasti on meneillään, mutta silti. Toivon kovasti, että bändi ei ole muuttunut.
Lähteet: People.com, Good Charlotten viralliset kotisivut.
Skyway © Sohvilainen 2006-2007. Valid XHTML 1.1 & CSS